Hiiren hautajaiset

Olen yötyöläinen, vielä hetken ainakin. Eräässä talossa oli kuollut hiiri kellarissa. Ensin stereotyyppisesti säikähdin, naiseläjänä. Sen jälkeen aikani kasvattina kaivoin kännykän kameran esiin ja otin kuvia. Mutta jokin pieni ääni sisälläni alkoi kirkua ja itkeä.
  Katselin onnetonta luontokappaletta. Siinä se makasi silmät puoli avoinna. Kesken matkan kuolleenna, ties vaikka jossain odottaa pieniä poikasia, jotka nyt emon kuoltua kuolevat nälkään. Nostin hiiren hansikoituun käteeni hellästi. Kävelin ulos, pihanurmikolle. Nurmikossa oli vappu juhlinnan jäljiltä kauniin vaahteran alla kolo. Polvistuin ja laitoin hiiren siihen. Peittelin mullalla ja laskin kiven merkiksi. Kääntyilin ympärilleni, löysin kaksi kepin pätkään ja julkisivu remontin jäljiltä jääneen rautalangan pätkän. Taiteilin niistä pienen ristin pienelle hiirelle.
 Hiiren haudalla seistessäni, hiljaisena ja mietteliäänä. Moni ihminen käveli ohitseni, korkeintaan kummastellen, seisomistani. En voinut olla kauaa paikallani, koska kyyneleet poltteli silmiäni. Pakenin takaisin rakennukseen ja jatkoin töitäni. Itkien hiiren muistolle, tuolle pienelle viattomalle, joka ihmisten itsensä suojeluvietin ja pelon vuoksi kuoli julmasti. Niin, kauniina ja pörröisenä, kesken elämänsä.
 Toivottavasti Hiirulilla oli elämän täytteinen elämä ennen sitä. Ainakin oli pulska kaveri.

Lepää Rauhassa Hiiruli

Minä, Mullisaukko

Tapetaan tapettiin taas yksi lapsuuden trauma. Isäpuoli kutsui rakkaudella kaikkia pieniä sukulaislapsia aina Mullisaukoiksi. Eli minuakin. Koskaan en ole tästä nimityksestä pitänyt. Aina kun olen ymmärtänyt tavutuksen pieleen: MullisAukko eikä MulliSaukko kuten kuuluu.

Mullisaukko nimityshän on hakkumanimi mutta tämä on kansallis eeppoksestamme Seitsemästä veljeksestä tuttu. Mikä tarkoittaa pientä saukkoa, saukon poikasta. Loppujen lopuksi erittäin söpö asia. Kun miettii missä tuli lapsuuden kesät vietettyä, eli mökin järvessä, oli lempinimi aivan osuvakin.

Nyt ajan kuluttua ja kullattua muistot, voin ottaa viimein liikanimeni hymyillen ja ylpeänä.